Työhyvinvoinnin kehittäminen on vastuullisuusteko

Vastuullisuudesta ja yritysvastuusta puhutaan paljon, eikä ihme. Ympäristön, talouden ja ihmisten kestävän hyvinvoinnin saralla on paljon tehtävää ja viime aikojen kriisit ovat osaltaan alleviivanneet myös vastuullisuuden merkitystä. Vastuullinen organisaatio huomioi toimintansa ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Vastuullisuutta myös edellytetään yhä enenevässä määrin. EU:ssa on parhaillaan valmisteilla muun muassa vastuullisuusraportointia laajentava direktiivi (CSRD, Corporate Sustainability Reporting Directive), joka tulee velvoittamaan koko- ja toimialakriteerit täyttäviä yrityksiä vaiheittain, isoista alkaen. Pienempienkin vastuullisuustoimet alkanevat kuitenkin kiinnostaa nopeasti, koska ne ovat mukana alihankintaketjuissa. Ja paitsi viralliset, myös asiakkaiden ja työntekijöiden vaatimukset vastuullisuudesta ovat kasvussa.

Yksi yritysvastuun keskeisistä osa-alueista on sosiaalinen vastuu, joka pitää sisällään muun muassa henkilöstön hyvinvointiin liittyvät asiat. Tyypillisesti käytetyn kolmijaon kaksi muuta osa-aluetta ovat ympäristövastuu ja taloudellinen/hallinnollinen vastuu. 

Sosiaalinen  vastuu nousussa

Kävin mielenkiintoisen keskustelun Helenin yritysvastuupäällikön Tea Erätuulen kanssa sosiaaliseen vastuullisuuteen, johtamisen kehittämiseen ja coachingin hyödyntämiseen liittyen. Kun vastuullisuudesta ja kestävyydestä puhutaan, tuntuu ympäristönäkökulma meille monelle tutuimmalta. Erätuuli näkeekin sosiaalisen vastuun merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Sosiaalinen vastuu pitää sisällään tasa-arvoon, työolosuhteisiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita.

Henkilöstön osalta työterveys- ja työturvallisuusasiat ovat Suomessa jo hyvällä tolalla, joten paukkuja on järkevää suunnata työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja osaamisen kehittämiseen. Ja jos direktiiviä mietitään, tarvitaan konkreettisia, raportoitavia toimenpiteitä ja mittareita. Esimerkiksi Helen raportoi vuoden 2021 vastuullisuusraportissaan muun muassa osaamisen ja johtamisen kehittämistoimista sekä henkilökohtaiseen coachingin tarjoamisesta. Henkilöstön sitoutumista Helen mittaa eNPS-suositteluindeksillä (Employee Net Promoter Score).

Eikä panostus henkilöstöön kannata ainoastaan sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Sitoutuneet ja työnteon motivoivaksi ja merkitykselliseksi kokevat ihmiset tekevät myös kestävämpää liiketoiminnallista tulosta. Puhumattakaan siitä, että hyvään johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin panostavalla työpaikalla on enemmän eväitä houkutella alansa parhaita uusia osaajia. Henkilöstöhän pitkälti ratkaisee liiketoiminnallisen menestyksen eli myös toiminnan taloudellisen kestävyyden.

Vastuullinen valmentaa

Vastuullinen organisaatio, esihenkilö tai tiimikaveri tekee varmasti paljon muutakin, mutta väitän, että valmentavan työotteen ja coachingin hyödyntäminen tukevat matkalla vastuulliseen suuntaan.

Vastuullisessa liiketoiminnan kehittämisessä ollaan usein monimutkaistenkin haasteiden ääressä. Ja moniulotteisissa, monialaisissa haasteissa jokaisen osaaminen ja tietämys tarvitaan täysimääräisesti käyttöön. Valmentava tiiminvetäjä tai johtaja ei tue, motivoi ja sitouta porukkaansa sanelemalla, vaan käymällä keskusteluja, kirkastamalla tavoitteita, kysymällä ja kuuntelemalla. Ja valmentavan vuorovaikutuksen taitava tiimikaveri tukee osaltaan kollegansa ajattelua arjessa ja sparraa rinnalla.

Myös coaching-prosesseilla - ulkoisen tai sisäisen coachin kanssa - on useimmiten tavalla tai toisella tavoitteena hyvinvoinnin ja tulosten myönteinen kehittyminen. Onpa varsinainen aihe sitten suunnitelmien selkiyttämistä, johtamisessa, uudessa työroolissa tai vuorovaikutuksessa kehittymistä tai vaikkapa organisaatiomuutoksen läpiviennin tukemista, pyritään lopulta vaikuttamaan juuri ihmisten tuloksellisuuteen ja hyvinvointiin.

Paljon käytetty, vähän jo kulunutkin slogan "vastuullisuus on tekoja" on kaikessa yksinkertaisuudessaan osuva. Coachingin hyödyntäminen ja johtamisen kehittäminen ovat esimerkkejä konkreettisista vastuullisuusteoista.

Tämä kirjoitus julkaistiin alunperin Kollega-verkkolehdessä 31.8.2022.