Hybridityö, uhka vai mahdollisuus?

Valtakunnallinen etätyösuositus on päättymässä lokakuun puolivälissä ja asiantuntijaväen virta toimistosorvien ääreen voimistuu. Työpaikoilla onkin viime kuukausien aikana pohdittu, millaiseksi uusi normaali halutaan rakentaa. Kuinka monta päivää ollaan läsnätöissä, entä etänä, ja missä määrin valinta on työntekijällä itsellään. Miten yhteistyö toimii yhtä aikaa paikan päällä ja ruudun takana. Onko etätyömahdollisuus rekrytointivaltti, ja miten toisaalta varmistaa sitoutuminen työyhteisöön ja organisaatioon. 

Vaikka monilla työpaikoilla hybridityö tai monipaikkainen työ ovat olleet arkipäivää jo ennen korona-aikaakin, ollaan pitkän etäjakson jälkeen osin uusien kysymysten äärellä.

Työterveyslaitos julkaisi alkusyksystä uusia tuloksia "Miten Suomi voi" -seurantatutkimuksesta. Tulosten mukaan korona-ajan etätyö on jatkuessaan lisännyt yleisesti työssä tylsistymistä ja heikentänyt työhyvinvointia nuorilla aikuisilla ja yksinasuvilla. Vanhemmassa ikäryhmässä työn imu ja työkyky ovat vertailuajanjaksolla kuitenkin jopa parantuneet. Tutkimustulokset antavat myös viitteitä siitä, että hybridityössä saatetaan voida hieman paremmin kuin puhtaassa etä- tai läsnätyössä. Parhaimmillaan hybridityössä onnistutaankin yhdistämään etä- ja läsnätyön hyviä puolia kuten tarjoamaan etätyön joustavuutta ja läsnätyön kohtaamisia.

Mitkä ovat niitä avaintekijöitä, joilla hybridityönteko rakennetaan mahdollisuudeksi vahvistaa sekä hyvinvointia että tuloksia?

Itse uskon, että kärkikahinoista löytyvät ainakin toimivien yhdessätekemisen käytäntöjen synnyttäminen, yhteisöllisyydestä ja tasa-arvoisuudesta huolehtiminen sekä ihmisten ja työtehtävien erilaisuuden mukaan joustaminen.