en-Saanko luvan? - Kysymyksillä on väliä

Millaisia ovat hyvät kysymykset? Miksi "mitä kuuluu?" toimii? Milloin kannattaa kysyä lupaa? Olen pohtinut viime aikoina kysymistä. Vaikka coaching ja valmentava vuorovaikutustyyli ovat paljon muutakin, on kysymyksillä molemmissa tärkeä rooli. Valmentavan johtamisen valmennuksissa saan seurata, miten silmiä avaavaa hyvien kysymysten maailmaan sukeltaminen on. Jo ensimmäisten harjoitusten myötä aukeaa näkymiä siihen, kuinka paljon laatua ja uutta sisältöä hyvään kysymykseen annettu vastaus voi tuoda keskusteluun. Hyvillä kysymyksillä halutaan aktivoida toisen ajattelua. Kysymykset auttavat esimerkiksi syventämään tai laajentamaan pohdintaa tai herättävät miettimään asiaa eri näkökulmista. 

Olemme saattaneet tottua kysymiseen suljetussa muodossa, kuten Oletko...? Toimisiko...? Suljettuun kysymykseen voi vastata vain kyllä tai ei. Tai valita vaihtoehdon kysyjän laatimalta listalta. Haaste ajattelun herättämisessä on se, että aivotyöstä ison osan tekee kysyjä. Suljetuillakin kysymyksillä on paikkansa coachaavissa keskusteluissa, mutta painopiste kannattaa tietoisesti valita vahvasti avointen kysymysten puolelle. 

Avoimeen kysymykseen vastatessaan pääsee nimittäin pohtimaan ja jakamaan ajatteluaan enemmän. Kysymyssana, kuten mitä, mikä tai millainen, aloittaa avoimen kysymyksen. Voit kokeilla arjessa kysymystesi tietoista muuttamista avoimeen muotoon. Esimerkiksi: Oletko ajatellut kokeilla aikatauluttamista? -kysymys voisikin kuulua: Miten olet ajatellut suunnitella työn etenemistä? Kuuntele aktiivisesti ja jatka keskustelua toisella avoimella kysymyksellä tai kerro lisää -pyynnöllä, jolloin keskustelusta saattaa muodostua hyödyllisempi kuin osasit aavistaakaan.

Luo yhteys

"Mitä kuuluu?" on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas tapa aloittaa keskustelu. Kysymys toimii coaching-keskustelussa, valmentavassa johtamistilanteessa ja toki lähes kaikissa muissakin arjen kohtaamisissa. Tämän simppelin kysymyksen avulla lähdet luomaan yhteyttä. Samalla toinen saa mahdollisuuden halutessaan kertoa jostain, jonka täytyy tulla kuulluksi ennen varsinaisen aiheen käsittelyä.

Coaching-keskusteluissa tai valmentavissa johtamistilanteissa vastaus on monesti "ihan hyvää" tai "kaikki on ok", minkä jälkeen on luontevaa siirtyä itse asiaan. Joskus toinen puuskahtaa vaikkapa, että "kauhealla kiireellä kokoilen tässä ajatuksia". Näissä tilanteissa rauhoittuminen on paikallaan ennen varsinaiseen aiheeseen sukeltamista. Ja toisinaan mielen päällä saattaa olla jotain niin suurta tai yllättävää, että sen läpikäynti muuttaa keskustelutilanteen ennakoidusta kokonaan.

Kutsu tanssiin 

David Rock kertoo Quiet Leadership -kirjassaan muun muassa luvan kysymisen merkityksestä keskusteluilmapiirin luomisessa. Jotta keskustelutilanne rakentuu turvalliseksi ja hedelmälliseksi ajattelun tutkimiselle ja oivalluksille, on tärkeää antaa toiselle vaikutusmahdollisuus keskustelun ajankohtaan. Esimerkiksi: "Onko sinulla nyt sopiva hetki jutella projektin etenemisestä?" Sopiva ajankohta saattaa olla heti, muutaman tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä, ja sitä on syytä kunnioittaa. Näissä tilanteissa suljettu kysymys tuottaa selkeän vastauksen.

Itselleni merkityksellisin viime aikojen oppi on liittynyt luvan kysymisen mahdollisuuteen keskustelun aikana. Kun jotain vaikeaa, ehkä toisen kannalta kipeääkin olisi oleellista käsitellä, voi siihen kysyä lupaa. "Mainitsit äsken pelon. Sopiiko, että kysyn siitä hiukan lisää?" Luvan kysyminen osoittaa arvostusta ja myös pehmentää puolin ja toisin hankalalta tuntuvaan aiheeseen siirtymistä.

Coaching-keskusteluun liittyvästä tilannetajusta, intuitiosta ja spontaaniudesta on käytetty muun muassa hetkessä tanssimisen metaforaa. Tanssiin lähtöön ja syvimpiin taivutuksiin voi ainakin tällainen tanssin saloihin vihkiytymätön liittää myös kysymiseen liittyvän muistisäännön: Saanko luvan?

Tämä kirjoitus julkaistiin alunperin Kollega.fi-verkkolehdessä 8.6.2022.